Olen pian kolmekymmentä. Harjoittelen itkemistä (tämä ei vielä suju), iloisena olemista, surullisuutta, läheisyyttä, vastaanottamista (nämäkään eivät vielä suju). Pelkään uusia ihmisiä, uusia tilanteita, olen luonteeltani asperger. Kokeilen välillä ruoalla leikkimistä kun olen ihan yksin, mutta se jos jokin on todella pelottavaa. Haaveenani on syödä vielä joskus suklaakakku paljain sormin mutta kuinka se tehdään niin... Siihen on vielä matkaa. Opettelen myös laulamista. Uskallan hyräillä jo aika hyvin ja autossa varsinkin moottoritiellä uskallan laulaakin. Ainakin joskus. Muutaman kerran olen tässä onnistunut vaikka joku on ollut kyydissäkin. Se oli se hyvä päivä :)
Käteni tärisevät ja olen aivan paniikissa. Olen päättänyt, että kirjoitan blogia tästä eteenpäin aina kun siltä tuntuu. Tästä tulee harrastukseni ja kirjoitellessani ajattelin lukea muidenkin kirjoituksia. Kuinka kauhuissaan sitä voikaan olla tällaisesta asiasta?! Minä tosin ajattelin lukea vain niitä hauskoja ja ihania kirjoituksia. Tähän blogiin kun ajattelin kertoa koko tarinani ja tästä saatte sitten lukea niitä toisenlaisia juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti