Sitä miettii kaikki vaihtoehdot ja antaa koko elämänsä muiden käsiin, jos tästä vaikka tulisi jotain, syntyisi uusi alku ja kaikki muuttuisi hyväksi.
Ensimmäinen lääkekokeilu antoi upeat yöunet reilun kuukauden ja sen jälkeen sain poissaolokohtauksia, huimausta ja leijuin. Leijuminen sinänsä on hyvin jännä tunne mutta harva haluaa kokea sen kesken päivällisen. Seurasi pahoinvointia ja unettomia öitä kun lääke piti lopettaa.
Tällä hetkellä meneillään on toinen kokeilu, jota on jatkunut jo muutaman kuukauden. En tiedä onko lääkkeen tarkoitus se, mitä minulle on tapahtunut mutta katsotaan nyt.. Kaksi ensimmäistä viikkoa voin pahoin, vatsani oli sekaisin, minua huimasi ja olin huonolla tuulella. Sivuvaikutusten hävittyä huomasin, että minusta on hävinnyt kaikki muukin. Mikään ei huvita, en pääse sängystä ylös ja olo on kuin juuri rekan alle jäänyt. Tekee mieli vaan istua sohvalla, syödä ja nukkua. En koe huonoa omaatuntoa päiväunista, yöllä nukkuminen kun ei oikein vieläkään aina suju. En myöskään koe huonoa omaatuntoa kaiken laimunlyömisestä ja nyt pikkuhiljaa alan olla hieman huolissani.. Koko tammikuun olen ollut "pois päältä" enkä jaksa kun mikään ei huvita. En saa itseäni pihalle tai harrastuksiin, ruokaa jaksan joskus laittaa ja ehkä jopa nähdä ystävän.
Koitan kovasti nauttia tästä uudesta minästäni. Kun ei ole kiire ja kun ei voi tehdä mitään jos ei huvita. Suorittajan tilalla on laiskin ihminen mitä hetkeen aikaan olen tavannut. Kyllä, välillä kodissani haisee. Kyllä, en muista käydä suihkussa niin usein kuin pitäisi ja se ei ärsytä minua. Kyllä, pidän asian hyvin piilossa läheisiltäni vaikka he tietävätkin että minulla on meneillään hieman seesteisempi kausi. Työt minua eniten huolettavat, keskittymiskykyni on mennyt ja työpöytäni ratkeaa kohta liitoksistaan. Kuinka käydään töissä ja koitetaan kasvaa uudeksi ihmiseksi samalla?
En enää oikein tiedä mikä minua auttaisi. Lääkkeet tuntuvat olevan maailman hassuin vaihtoehto mutta onhan näissäkin hupinsa. Terapia ei oikein vie minua enää eteenpäin, terapeuttini tuntuu olevan vielä enemmän hukassa kuin mitä minä olen.
Mitähän sitä tapahtuisi jos tekisi vaan sitä minä itse haluan? Ilman lääkkeitä, terapiaa, ulkopuolista apua.. Kauankohan minulta veisi selvittää mitä minä haluan?
