Talvi

Lumi tuli. Lumi suli. Alta paljastuivat siivoamatta jääneet lehdet, keräämättä jääneet marjat, pilkkomatta jääneet puut, siivousta odottavat risut, kaapimattomat sadevesikourut, siivoamattomat sadevesiviemärit, pihalle jääneet kottikärryt, leikkaamatta jäänyt liian pitkä nurmikko... Ja voi kuinka säälin niitä pieniä jäniksiä jotka loistavat heijastimen tavoin pimeässä metsässä upeassa vitivalkoisessa talvikarvassaan.

Luin tänään City-lehdestä kirjoituksen jossa käskettiin lähettämään typerät ja ei-omat-ajatukset takaisin oikeille omistajilleen. Erityisesti minua viehätti ajatus "raha ei tuo onnea" joka lähetettiin takaisin hyvinvoiville. Rahalla kun saa onnen lisäksi tyytyväisyyttä, lämpöä, hyviä tuoksuja, ihanaa ruokaa, tilaisuuksia ja ennen kaikkea terveyttä. Sitä yrittää niin kovasti olla onnellinen niistä pienistä asioista jotka omistaa ja olla katkeroitumatta siitä että niin monella on niin paljon paremmin. Tässä vaiheessa ei kannata mainita että on monia joilla on vielä huonommin, kyllä tässä ollaan aivan tarpeeksi maassa jo lähtökuopissa.

Minä haluaisin lähettää kansanedustajat elämään opintotuella ja tekemään lapsia opiskeluaikana. Haluaisin kaikki maan päättäjät elämään vuokrakaksioon parisuhteessa ja pienen lapsen kanssa kun molemmat vanhemmat ovat työttömiä. Tahtoisin maamme päättäjät myös syömään kouluruokailuun ja maksamaan TV-lupaa kun eivät katsele televisiota. Ja tietysti summalla, joka suhteutettuna heidän tulohinsa olisi yhtä suuri kuin opiskelijalla.

Lähettäisin takaisin myös ajatuksen että alkoholismi on sairaus. Suurta hupiahan se on siihen asti kunnes huomataan mitä kaikella sillä rahalla ja ajalla on saatu aikaiseksi... Mutta rangaistuksen sijaan näitä elämänsä tarkoituksella tuhonneita palkitaan. On hoitolaa, katkaisukeskusta, sijoitusasuntoa, asuntolaa, sairaseläkettä ja sosiaaliturvaa. Miksi alkoholisti elää leveämmin kuin opiskelija? Miksi alkoholisti elää paremmin kuin työtön?

Tänään olen hyvin hyvin kiukkuinen ja voisin vaikka purra jotakuta joka sopivasti tulisi vastaan. Mikä järki on tässä maassa elää elämäänsä mukavasti ja hyvin kun kaikki maailman hullut perivät sen kuitenkin? Miksi elää kun mitään ei voi muuttaa ja huominen on kuitenkin huonompi? Miksi minä olen se joka kovalla työllä koitan puurtaa itseni sinne missä muut jo ovat vain huomatakseni että he jatkoivat matkaansa jo kauan kauan sitten..

Ja täällä minä istun yhä. Koitan keksiä kuinka nukutaan hyvin, muistetaan syödä joka päivä ja joskus tulevaisuudessa ehkä jopa herätään onnellisena. Mutta sehän on vasta sitä haavekuvaa, tänään minä rämmin mudassa, tuulessa ja tuiverruksessa ja mietin kuinka mukavaa alkoholisteilla on hienossa hoitolassaan keskipäivän rentoutushetkessä. Juuri ennenkuin ruokalan täti tuo omaan huoneeseen kahvia ja pullaa. Huh-huh.