Mitä jos minusta tulisi onnellinen vuonna 2011? Mitä jos minä olisin rentoutunut ja hyvinvoiva vuonna 2011? Mitä jos minun olisi hyvä olla ja elämä olisi mukavaa vuonna 2011?
Pelkkä ajatus saa voimaan pahoin kun mietin kuinka suuri hyppy tuntemattomaan se olisi. Toisaalta, en pysty ymmärtämään miksi vanhasta pitää pitää kiinni niin kovaa kun tietää että siitä ei seuraa mitään hyvää. Tuntematon hyvä on aina kauheampi vaihtoehto kuin tunnettu paha, siitä selviää minkä tietää.
Mitä jos lupaisin itselleni että tämä päättyy nyt tähän? Minun ei enää tarvitse, aina ei voi jaksaa ja että minullakin on oikeus olla jotain aivan muuta? Ei ole mitään järkeä enää tässä vaiheessa jäädä istumaan paikalleen ja pohtimaan menneitä pahoja kun tulevaisuus vilahtaa silmieni ohi siten etten näe siitä koskaan mitään.
Siinä olivat ne päivän vakuuttavat sanat ja se mitä halusin sanoa. Seuraavaksi ajattelin käpertyä sohvan nurkkaan itkemään kun en yhtään tiedä miten elämästä tehdään mukavaa ja mitä minä edes haluaisin. Elin 18 vuotta yhteisössä jossa ei saanut haluta, tuntea, olla olemassa tai tuntea tarpeita. Olen oppinut tekemään asioita ja selviytymään ja tiedän, että niistä asioista ei silti tulla onnelliseksi. Mikään ei ole väsyttävämpää kuin koittaa keksiä mitä minä oikeasti haluaisin tai miltä minusta tuntuu.
Istuin tänään aamulla pitkän tovin tyhjän paperilapun kanssa ja yritin täyttää sitä niillä pienemmilläkin asioilla mitä haluaisin tehdä ennenkuin kuolen. Aika kului ja lappu ei täyttynyt. Vaikka kuinka pieniä tai isoja asioita ajattelin, sain vaivoin tehtyä 11. kohdan listan. YHDENTOISTA!!! Vähänpä minäkin elämältä haluan..
Mutta onpa taas tavoiteita. Mikä minua oikein estää?!!
